Uusi osoitteeni on TÄÄLLÄ , tervetuloa!

Olen jo pitkään laiskahkosti haaveillut laukun tekemisestä. Kangaskaapissa on useampi tekoalligaattorin nahka odottamassa inspiraatiota, kevättalvella ostin Laukkuhullun ompelukirjan (Nemo), että siitäpä sitten vaan. Kirja on kyllä aika sekava, odotin kai vielä yksinkertaisempaa. Tässä on malli, kaavat kirjan lopussa, mutta itse mallin yhteydessä on erinäisiä kikkoja. Tai sitten ongelma on siinä, ettei siinä ole Birkin-laukun kaavaa ja simppeliä ohjetta. Löytyi kuitenkin vinkki kääntölukosta, joka on sellainen oikean, laadukkaan laukun näköinen suljin. Kovasti olen etsiskellyt, mutta en ole löytänyt mistään kotomaisesta kangas- tai askarteluliikkeestä. Mutta löytyipä sitten lopulta... Karnaluksin nettisivuilta tietenkin. Tilaaminen oli helppoa ja tänään tuli lasku sähköpostiin. Maksoin laskun ja nyt sitten jännitetään, tuleeko paketti ja jos, kuinka pitkän ajan kuluttua. Postitus Suomeen maksoi 10 euroa, joten eihän minun kannattanut pelkästään kolmea lukkoa ostaa, tilasin samaan kyytiin puuvillasekoitetta tarjouksesta ja sievän koristesoljen.

Toinenkin asia jännittää

Kai se on jaettava, vaikka tiedon leviäminen heikentää omia mahdollisuuksiani mahtua mukaan. Huokaus! Hailuoto ja neulominen samaan aikaan, eipä paljon muuta osa toivoa.

Tässä on kahdeksan tsipaletta villapaitoja pakattuna ilmatiiviiseen pussukkaan. Vanhoja neulomuksia, eivät mahdu päällekään, mutta niin kovasti rakkaita, etten raaski heittää pois. Aino-tuote, muistaakseni, ihan kätevä, ellei sitten ole itsekseen auennut varastokopissa. Vieraspeitto nimittäin suoritti itseavautumisen kaapissa ja meinasin vallan säikähtää.

Otsikkokuvitus tulee tässä

Töitä tavallistakin enemmän ja päälle opiskelua, eipä ole paljon ehtinyt käsitöitä väkertää. Sinisen villatakin jälkeen neuloin tenttiin lukiessa (hah hah, oikeasti televisiosta brittidekkareita tuijotellen) kevät\kesä Designer Knittingistä hupparivillatakin, kappaleet yläreunassa. Viime torstaina oli tentti, joten en millään ole ehtinyt ommella osia yhteen. Keskellä on ihana kirpparilöytö, jokin ikivanha Novitan silkkisekoitelanka pipoksi neulottuna. Yritin baskeria, mutta eihän se tälläkään kertaa onnistunut. En osaa tehdä sopivaa levitystä, tai sitten siitä tulee aivan jumalattoman laaja lipare. Väri on kuitenkin ihana ja ehkä tuollainen pallerokin tulee pidetyksi syksykylmillä.

Himmeämpi pinkki on jollain peräti ihmeellisellä tekniikalla värjättyä farkkua. Väri on paikoittain todella paksuina läikkinä, tuntuu viileältä ja kumimaiselta. Malli perinteinen vanhoista farkuista piirretty, jolla olen tehnyt useammatkin pökät. Edessä kolme t-paidan tekelettä, huomenna pitää nostaa ompelukone pöydälle ja tikata kaulukset ynnä helmat kaksoisneulalla.

Joku viisitoista vuotta sitten minulla oli musta kausi, tympi ja ahdisti ja se näkyi vaatteissakin. Nyt varmaan menee tosi hienosti, kun värejä riittää. Kotona sen sijaan haluaisin oikeastaan pelkistää, tyhjentelen kaappeja ja suunnittelen luopuvani osasta huonekaluja. Kunpa vain keksisin, miten yhdistää normaalikokoinen huone viihtyisäksi ompelu- ja makuuhuoneeksi! Tällä hetkellä huoneessa on kaksi isoa rulokaappia, joista yritän päästä eroon, joten taas pitäisi heittää kankaita pois. Tiukka linja vaan, jäljelle jäävien aarteiden pitää mahtua muutamaan Ikea-laatikkoon (onneksi niitä on aika isojakin).

Kevät oli aika rasittava, töissä on omat haasteensa, stressasin opiskelujani ja tietenkin yhden vaivan parannuttua tässä iässä toista kohtaa alkaa kolottaa. Yllättäen sitten kesäkuun alussa tuli uudelta esimieheltä sellaista kehumista, etten oikein tiennyt, miten päin olisin kiemurrellut. Ja koska olen hysteerisenä pingottanut lukemisen kanssa, on sitten korvaukseksi napsahdellut ihan sieviä arvosanoja. Jälkimmäinen on erityisen tärkeää, koska olen aikoinani keksinyt kehittää hirveän tenttikammon, luen ja luen, valvon öitä, pänttään ja pänttään, ja sitten ennen tenttiä jänistän enkä uskalla mennä yrittämäänkään. Nyt (kun itse jouduin maksamaan joka kurssista suolaisen hinnan) luin tai kirjoitin rauhallisesti aikataulun mukaisesti ja vaikka itse tenttitilaisuudessa hiukan ahdistikin ja teki mieli rynnätä karkuun, niin sain kuitenkin vastattua. Ja oikeastaan opiskelua voisi jatkaakin, tosin se kirottu iso-Gee täytyy tehdä ensi talvena, mutta ihan noin niin kuin huvin vuoksi.

Tein nelosen puikoilla, ihan perinteisellä omalla mallilla. Kaulus vain on uutta, lisäsin joka kierroksen lopussa yhden silmukan ja ihan kiva tuosta tuli. Mallia on muuten hyödynnetty Designer knittingin kevät/kesä-numerossakin ja on se vaan aina yhtä nätti.

Joku jossain blogissa oli tehnyt Hailuodon villapaidan ja mainitsi käyttäneensä ohjetta kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita. Hitsit, muistin kuinka havittelin kirjaa nuorena rahattomana äitinä, mutta jolla siis silloin ei ollut rahaa siihenkään. Ryntäsin heti pläräämään Huutonettiä ja siellä tietysti oli yksi kappale odottamassa, maksoi yhteensä 23 euroa. Hailuodon paidan teen Hailuoto-fanina varmaan ennen pitkää senkin, mutta ensin neulon tämän

Tämä on versio Korsnäsin paidasta. Versio siksi, etten ole kovinkaan harjaantunut virkkaamiseen ja oikeaoppisessa K:n paidassa tuo helma ja myös miehusta sekä hihansuut virkataan kirjovirkkauksella. Olen aina tykännyt hillittömästi tuon perinteisestä suomalaisesta värimaailmasta poikkeavasta toteutuksesta. Alkuperäisessä vihreä on kyllä maansävyisempi ja keltainen lähellä sinappia. Ja koska en virkannut helmaa, piti lisätä tuollainen kaksivärinen resori, ettei helma vallan käänny ympäri.

Ruskeaan villuriin pitiäisi ommella napit ja turkoosi baskeri pitäisi päätellä. Ehkä virkkaan siihen ison kukan koristeeksi, jos keksin sopivan mallin.

Olen tänä talvena opiskellut työn ohessa, minulla kun on oman alan opinnot vielä kesken ja työnantaja on antanut ymmärtää, että olisi korkea aika valmistua. Varsinainen loppurypistys jää ensi talveen, mutta kyllä tähänastiset 20 op:kin ovat aikaa vieneet. En ole näin ehtinyt tehdä käsitöitä ihan normaaliin tahtiin, tai oikeastaan ompeleminen on jäänyt. Neule on helppo ottaa esiin hetkeksikin ja panna sitten taas sivuun, mutta ompelemisen valmistelu vie aikaa turhan paljon. Kesäksi pitäisi ommella punaiset farkut, mutten kyllä jaksaisi viritellä kaavoja kankaalle. Toisaalta tällä korkeudella ei vieläkään tunnu kovin kesäiseltä, että sinänsä.

Villatakki poseeraa chillan häkin edessä. Ihan kiva, täytyy vielä päätellä viimeiset langanpätkät ja ommella napit. Napituslistan kanssa kävi kuten pelkäsinkin, poimin ensin etureunasta jokaisen silmukan: tuli noin kolme kertaa liian leveä. Purin, poimin joka toisen ja tällä kertaa listasta tuli aivan liian kapea. Neuloin sitten erillisen listan ja ompelin sen kiinni. Tästä opin, että jatkossa teen etukappaleen yhteydessä listan, helpoin ja siistein ratkaisu.

Olin pari päivää Helsingissä työkokouksessa, jonka jälkeen jäin ystävän luo kylään. Kävin vihdoin Menitassa, melkein ostin Rowanin lehden, mutta en sitten kuitenkaan. Sen sijaan ostin 800 grammaa mustaa Tico Ticoa ruokakaupasta. On syytä harkita, millä vähäisen säilytystilan täyttää, kun juuri olen saanut hiukan kaappeja raivattua. Kankaita lähti Katjuksalle, jolta sain ihan älyttömän hienon herkkukorin vastineeksi. Olenkin aina kieli pitkällä odottanut erinäisissä arpajaisissa voittavani sellaisen :). Kiva lahjaidea kaiken kaikkiaan.

Pidän näistä paha nainen -magneeteista ja löysin neulojalle sopivan Simonkadun Kellopeli-liikkeestä:

Taas on lätkävarasto kasvanut, vaikka muutakin olen ehtinyt puuhata. Viikko sitten kävin chinchillan kanssa näyttelyssä ja vuoroamme odottaessa virkkasin melkein kymmenen pälpyrää.

Näin hienon palkinnon pikkupimuni sieltä pokkasi. Menestyksen huumaamana tekaisin Mari Palon ohjeella mustaherukkakakun, joka (ei vähiten omaksi yllätyksekseni) onnistui ihanasti. Löytynee googlaamalla, oma resepti on leikattu pari vuoden takaisesta Gloria-lehdestä. Kyllä oli työkaverit ihmeissään, olen kyllä kuulu leipomisistani, mutta en välttämättä hyvässä mielessä.

Kyllä näitä silti vielä muutaman läpäreen saa vääntää. Ehkä tavoittelen torkkupeittoon riittävää määrää. Samalla kuitenkin haaveilen jo uudesta väriyhdistelmästä, jossa kaikissa olisi samanvärinen kehys ja keskusta. Mutta se on todettava, ettei näitä ohimennen tekaista, vain suomalaista tai muuten vähemmän tarkkaan katsottavaa telkkaohjelmaa voi virkatessa seurata.

Minulla kun on oikeasti aika huono suhde virkkuukoukkuun, on tämänkertainen kokeilu todella käänteentekevä. Lankalaukun virkaa tekevä iso matkalaukku on täynnä erilaisia jämälankoja, lyhyempiä ja pidempiä pätkiä. Hiukan jo sain kirjoneulevillatakkiin upotettua, mutta vielä on sekava sotkuvyyhti jäljellä. Poimin illalla punaisia, pinkkejä ja keltaisia lankoja ja etsin afrikkalaisten kukkien ohjeen, jota kaveri kehui helpoksi. ohje jonka jo kaikki varmaan tietävätkin

No joo, tyylikkäämpi tulisi, jos kehys olisi aina samanvärinen. Ja mitä näillä oikeastaan tekisin, kestääkö hermo virkata peitto? Virkatessa kun täytyy koko ajan katsoa työtä, toisin kuin neuloessa.

Villatakki on kesken. Päättelin kaikki langanpätkät ja poimin huolellisesti etureunasta joka silmukan poikittain neulottua resoria varten ja tietenkin siitä tuli kaksi kertaa liian leveä. Ei kun purkamaan. Tämän takia yleensä neulon yhtä aikaa etukappaleen ja napituslistan.

Koska television tuijottaminen tyhjin kourin on äärettömän tylsää, tein uudelle puhelimelle pussukan:

Sisällä on punainen oikein - nurin -resori ja puolivälissä hiirenhampaat (äidin käyttämä nimitys langankierto ja kaksi yhteen -reunuksesta) ja oikea puoli kuvassa näkyvää värillistä resoria. Kahden ja puolen puikoilla 40 silmukkaa Nallea ja Seitsemää veljestä. Tukeva, toivottavasti puhelimen söpöliini kestääkin oikein kauan.

Tällainen pitäisi tehdä kamerallekin. Ja mp4:lle, olenhan tällainen moderni mummo. Ehkei sentään navigaattorille...

Huomenna moderni mummo hurauttaa Joensuuhun ja torstaina takaisin jälkeläiseni kanssa. Perjantaina olisi tarkoitus käydä kahdestaan Luulajassa shoppailemassa ja puhumassa ruotsia. Kyllä mä niin tykkään ajamisesta, nyt on vielä kaunista ilmaa ja hyvää keliä luvassa. Viikonloppuna täytyy sitten ommella villuri valmiiksi, kuten pitkät kukkaselliset villasukatkin. Maaliskuu on jo kevättä, joten seuraavaksi siirrymme tuotannossa kesäneuleisiin.

Kiitos ystävällisistä sanoistanne! Kirjoneule on mainettaan mukavampaa neuloa, itse painan aina vain rivin langanvaihdot numerosarjoina mieleen, samoinhan se menee kohoneuleissakin. Kirjoneuleet eivät vain taida olla ihan niin kovasti muodissa kuin silloin, kun itse aloittelijan neulojantaivaltani 80-luvun alussa, joten nuoremmat kutojat eivät ole niin tottuneita niihin. Tätä nyt vielä neulotaan pari kerrosta ja sitten jaetaan takakappaleeksi ja etukappaleiksi. Sitten neulon yksiväriset hihat, jotta voin mitata hihanaukkojen korkeuden ja kaula-aukon paikan suoraan neuloessa.

Katselin vuokrailmoituksia sillä silmällä, mutta ei oikein löytynyt täydellistä ratkaisua. Haluaisin kolme huonetta, jotta voisin pitää makuuhuoneen siistinä ja toisen huoneen työ- ja ompeluhuoneena. Kohtuuhintaisia kyllä löytyy, ei ole turha Oulun maine edullisena vuokrakaupunkina, mutta niin karmeista ympäristöistä, ettei tule kuuloonkaan! Olen asunut slummissa takavuosina, ja kyllä sentään rauhallinen ja siisti naapurusto korvaa tilanpuutteen. Ehkä voisin siirtää isot rulokaapit parvekevarastoon, varsinkin, jos karsisin kangasvarastoja kovalla kädellä. Mitenhän muut käsityöharrastajat ja hamstraajat selviävät?