Edellisessä postauksessa mainituista kommunistilapasista eka tuli peukkua vaille valmiiksi. Lankana ohut muorin peruja oleva tuntematon punainen ja keltainen Red heart sukkalanka. Neulon kakkosen puupuikoilla enkä tykkää yhtään, sillä vaikka olenkin vanhuuden ja reumatismin heikentämä mummo, niin kyllä puikot rutisee hurjasti just katkeamaisillaan, kun meikä tikuttaa menemään. Jännittää myös, riittääkö punainen lanka, äitimuori kun oli käärinyt kerän niin tiukalle ettei tosikaan.

Löysin toisesta lähikirjastosta (siis kirjanrakastajahan etsii asunnon niin, että sivukirjastoon tulee 500 metriä ja toiseen kilometri) tänään Madeline Westonin Upeat kirjoneulesukat -kirjan. Auh! olen rakastunut! Nyt vaan täytyy opetella olemaan villasukkaihminen, vaikka ylisuurista jaloista kärsineenä en ole ikinä tykännyt pitää minkäänlaisia sukkia.

Näköjään sain vangittua kotiini palanneen räyhähengen valokuvaan! Mutta ehkä kuitenkin näet näidenkin kukkien kauneuden tällaisesta surkeammastakin kuvasta.

Helkuta kun yhtäkkiä onkin kaikenlaista ihanaa ohjetta ylenpalttisesti joka kirjassa ja lehdessä! Kun työpäivän jälkeen pitäisi jaksaa vähän opiskella, niin tuppaa jäämään käsityöaika vähiin.