Pääsipäs muodostumaan pitkä tauko näissä merkeissä. Loppuvuosi taisi mennä perussukkia neuloen eikä tämä arktinen pimeys paljon innosta ottamaan kuvia. Oulussa aurinko on viimeksi paistanut varmaan lokakuussa, ja vaikka pilviä ei olisikaan, tasainen maastonmuodostus ja korkeat männyt pitävät huolen talvisesta hämystä.

Neuloin ainakin viidet sukat lähisuvulle, olen vihdoin uskonut perusmallin parhaaksi, kantapääkin ihan vaan sillä kansakoulussa (joo, olen tosiaan kansakouluikäpolvea) opitulla mallilla. Sitten tein parit pipat, hitchhiker-mukaelman ja aloitin sievät kukkasukat, mutta yhtäkkiä kaipasin virkkaamista, ooh, ja virkkasin kaksi hassua hattua. Toissailtana keksin toisen hassuista hatuista sopivan valkeisiin ja harmaisiin langanloppuihin, joita taannoin kirpparilta ostin. Kukkasukat saa odottaa, ne kun neulotaan kahdella puikolla enkä osaa keskittyä uuteen malliin televisiota katsoessani. Ja tämän viikonlopun olen ommellut kastepukua lapsenlapselle (tuntuupa lystiltä sanoa noin!).

Malli on Suuresta käsityölehdestä 4/2003. Kankaana on Eurokankaan brodyyri, hintaa tuli parikymppiä. Esiliinatyyppinen ratkaisu, takana niskassa vain yksi nappi, on ainakin helppo pukea ja riisua. Röyhelö ei jatku takana. Huomenna pitää vielä käydä nauhasomisteet, joko tummansiniset samettiset tai vaaleat satiiniset. Ristiäisten jälkeen aion vielä kirjoa pojan nimen johonkin, vielä eivät vanhemmat ole päässeet yksimielisyyteen nimestä.

Hauska kokemus, tuota hiuslaskosta ja helmaröyhelöä voisi yhdistää kesäpaitaan itselle.

Viime syksynä käytin aikaa myös opiskeluun. Minullahan on paha trauma kirjallisuuden opinnoista, mutta kun ei oikein muuta ratkaisua löytynyt valmistumiseen, jouduin ilmoittautumaan kirjallisuuden aineopintoihin. Noh, sepä olikin yllättävän mukavaa, hyvä ja kannustava opettaja ja muutama mukava tuttavuus. Isoin urakka oli 10 opintopisteen kommentoiva essee teoriakirjasta ja siihen pohjautuvista alustuksista. Hirvittävästi ähkien pakersin työn kasaan, tunsin itseni äärettömän tyhmäksi ja epäteoreettiseksi, häpesin jo etukäteen ajatellessani työn lukijaa. Toisaalta sitten jotenkin vapauduin, kun hyväksyin ettei oikeastaan ole muuta väliä kuin että menee työt läpi. Ja sitten sain siitä nelosen, siis asteikolla 1-5, joten nyt taas pitää ruveta pingottamaan ja stressaamaan koko rahan edestä. Helvetia, olen siis hillittömän kunnianhimoinen, mutta ikävä kyllä myös yhtä laiska.

Ostin tuossa autonkin. Rakas Lady oireili jo marraskuun lopulla, nyki ajoittain eikä tahtonut kiihtyä kaikin ajoin. Urheasti kuitenkin painoin Tampereelle vauvankatsontaan, ja sata kilometriä ajettuani nykiminen lakkasikin. Sama toistui kotimatkalla. Joku harkitsevampi olisi jättänyt reisun väliin, mutta minä hurja ajattelin, ettei yksin liikkeellä ollessani isoja harmeja koituisi, vaikka auto tien poskeen jäisikin. Ei jäänyt, mutta kotona ehdin vielä yhden viikon käydä töissä, kun sitten perjantai-iltapäivänä hyytyi kilometrin päähän luottokorjaamostani. Jo hinattuaan Ladyn korjaamolle asentaja vihjaili, että kannattaa miettiä, missä vaiheessa hylkää tunnesyyt ja hyväksyy romutuksen. Tosi hauskaa, tarinoi pitkään asiakkaistaan, kuka mistäkin syystä korjauttaa vanhaa romuaan. Uusi auto onkin ihan toista sarjaa, VAAN 8 vuotta vanha Skoda Fabia. Poika kysyi, onko se se kuvassa oleva muoviämpärin värinen ja veljeni lystikkäästi huomautti mieleensä tulevan Skoda Paviaanin. Minä vain jaksan ihmetellä, kuinka ylelliseltä ja modernilta se tuntuu. Siinä on AUTOMAATTILUKITUS, TOIMIVAT KOJELAUDAN MITTARIT ja herrajjumala! niin hiljaiset ajoäänet, että voin kuunnella SOITINTA! Mutta täytyy sanoa, ettei ikinä mikään ajoneuvo tule voittamaan sitä vapauden, itsenäisyyden ja riippumattomuuden tunnetta, jonka Lada, the Lady, ensimmäinen oma autoni toi:

Pyöräilin muuten kaksi viikkoa töihin. Matkaa on kuitenkin 10 km suuntaansa, ja sattui vielä parhaimmat luistot noille päiville. Mutta mikä hurjinta, paino nousi taas pari kiloa, ilmeisesti ruoka maistui entistä paremmin. Tämän vuoden projekteja onkin vihdoin tarttua järjettömään ylipainooni. Olisi niin paljon mukavampi ommella vaatteita normaalipainoiselle kropalle.