Tein tulevalle vauvalle kassin. Olen ostanut jo niin paljon vauvelin vaatteita, että jonkinlainen kassi oli tarpeen. Tuskin tämä nyt maailmaa kääntävä ohje on, mutta näin minä ompelen kassin:

Ensin ompelen kassiosan kolme sivua yhteen, usein ranskalaisella saumalla, joka on siistimpi vaihtoehto. Sankakappaleet ompelen ensin pitkältä sivulta kiinni, käännän, silitän ja tikkaan (tässä viidellä vierekkäisellä saumalla) kestävämmäksi.

Taitan kassin yläreunan ensin kahtia, sitten vielä kahtia, jolloin sanganpaikka tulee oikeaan kohtaan (25 % sivusaumasta, jos oikein laskin). Minusta tämä on mukavimman näköinen kiinnityskohta ja painokin jakautuu tasaisesti.

Kun sangat on neulattu kohdalleen, lisään alavaran oikeat puolet vastakkain. Ompelen kiinni ja

käännän silittäen auki.

Taitan vielä alavaran kahtia ja silitän sen. Yleensäkin pitäisi jaksaa silittää kaikki mahdollinen auki ja tasaiseksi, lopputuloksesta tulee aina siistimpi. Käännän alavaran nurjalle ja tikkaan päältä, tässä kassissa kolmella vierekkäisellä saumalla.

Taitan vielä nurinpäin olevan kassin alasauman ja sivusauman vastakkain. Ompelen tällaisen kolmion kassinpohjaan, jolloin siitä tulee neliömäisempi ja ainakin omasta mielestäni laukkumaisemman näköinen.

Etualalla voi nähdä, miten kassinpohja taittuu.

Tästä tuli iso, kuten tarkoitus olikin. Kankaana on pari vuotta sitten Ikeasta ostettu tukeva puuvilla. Sitä oli 1 m x 1,5 m ja jäljelle jäi parin pienen pussukan verran.

Olen jo vähän lueskellut estetiikkaa eikä se kyllä viime yrityksestä yhtään mielekkäämmäksi ole muuttunut. Onhan tietysti hauska ilahduttaa työkavereita "vai onko tämä Anna-Liisa vai onko tämä Anna-Liisan idea, jota kohti tämä Anna-Liisa pyrkii" -höpinällä. Ja oli tietysti virkistävää lukea Aristoteleen olevan sitä mieltä, että kookas on aina pientä kauniimpi. Pääasia on kuitenkin, että esimies oli sitä mieltä, että olen riittävästi tehnyt valmistumiseni eteen ja muutenkin maanantainen suoritusarviointini meni odotettua paremmin. Vaikka sainkin ihan loistavat pisteet ja odotan palkkani nousevan, olen edelleen sitä mieltä, että tällainen pisteyttävä itse- ja esimiesarvioon perustuva palkantarkistus vuosittain on ihan peppensdaalista.

Ensi viikonloppuna minäkin lähden Porttiin . Kaksi päivää neulontaa hyvässä seurassa (toivottavasti :), olen niin järjettömän ujo vielä näin vanhana mummonakin) ja ilmoittauduinpa vielä värttinän saloihin tutustumaan. Mutta mitenkäs onkaan tilanne muuttunut nuoruudestani, jolloin neulominen oli yksinäinen harrastus. Nykyään blogataan, tapaillaan yhtenään eri kokoonpanoissa, ystävystytään netissä jne. Oikein hienoa ja hauskaa.

Hauskaa tulee myös ensi kuussa, kun Voitto-chinchilla saa morsimen. Tuli eilen puhetta elukkakaupassa, minkä verran chinchuja on kaupoissa ja lopulta varasin ensi kuussa kasvattajalta tulevan neitosen. Oi! ikävä vaan Voden kannalta, että ensin hänen täytyy käydä tohtorin pakeilla hm... intiimiasioissa.