Mutta ensin kuva-arvoitus:

Tässä on kahdeksan tsipaletta villapaitoja pakattuna ilmatiiviiseen pussukkaan. Vanhoja neulomuksia, eivät mahdu päällekään, mutta niin kovasti rakkaita, etten raaski heittää pois. Aino-tuote, muistaakseni, ihan kätevä, ellei sitten ole itsekseen auennut varastokopissa. Vieraspeitto nimittäin suoritti itseavautumisen kaapissa ja meinasin vallan säikähtää.

Otsikkokuvitus tulee tässä

Töitä tavallistakin enemmän ja päälle opiskelua, eipä ole paljon ehtinyt käsitöitä väkertää. Sinisen villatakin jälkeen neuloin tenttiin lukiessa (hah hah, oikeasti televisiosta brittidekkareita tuijotellen) kevät\kesä Designer Knittingistä hupparivillatakin, kappaleet yläreunassa. Viime torstaina oli tentti, joten en millään ole ehtinyt ommella osia yhteen. Keskellä on ihana kirpparilöytö, jokin ikivanha Novitan silkkisekoitelanka pipoksi neulottuna. Yritin baskeria, mutta eihän se tälläkään kertaa onnistunut. En osaa tehdä sopivaa levitystä, tai sitten siitä tulee aivan jumalattoman laaja lipare. Väri on kuitenkin ihana ja ehkä tuollainen pallerokin tulee pidetyksi syksykylmillä.

Himmeämpi pinkki on jollain peräti ihmeellisellä tekniikalla värjättyä farkkua. Väri on paikoittain todella paksuina läikkinä, tuntuu viileältä ja kumimaiselta. Malli perinteinen vanhoista farkuista piirretty, jolla olen tehnyt useammatkin pökät. Edessä kolme t-paidan tekelettä, huomenna pitää nostaa ompelukone pöydälle ja tikata kaulukset ynnä helmat kaksoisneulalla.

Joku viisitoista vuotta sitten minulla oli musta kausi, tympi ja ahdisti ja se näkyi vaatteissakin. Nyt varmaan menee tosi hienosti, kun värejä riittää. Kotona sen sijaan haluaisin oikeastaan pelkistää, tyhjentelen kaappeja ja suunnittelen luopuvani osasta huonekaluja. Kunpa vain keksisin, miten yhdistää normaalikokoinen huone viihtyisäksi ompelu- ja makuuhuoneeksi! Tällä hetkellä huoneessa on kaksi isoa rulokaappia, joista yritän päästä eroon, joten taas pitäisi heittää kankaita pois. Tiukka linja vaan, jäljelle jäävien aarteiden pitää mahtua muutamaan Ikea-laatikkoon (onneksi niitä on aika isojakin).

Kevät oli aika rasittava, töissä on omat haasteensa, stressasin opiskelujani ja tietenkin yhden vaivan parannuttua tässä iässä toista kohtaa alkaa kolottaa. Yllättäen sitten kesäkuun alussa tuli uudelta esimieheltä sellaista kehumista, etten oikein tiennyt, miten päin olisin kiemurrellut. Ja koska olen hysteerisenä pingottanut lukemisen kanssa, on sitten korvaukseksi napsahdellut ihan sieviä arvosanoja. Jälkimmäinen on erityisen tärkeää, koska olen aikoinani keksinyt kehittää hirveän tenttikammon, luen ja luen, valvon öitä, pänttään ja pänttään, ja sitten ennen tenttiä jänistän enkä uskalla mennä yrittämäänkään. Nyt (kun itse jouduin maksamaan joka kurssista suolaisen hinnan) luin tai kirjoitin rauhallisesti aikataulun mukaisesti ja vaikka itse tenttitilaisuudessa hiukan ahdistikin ja teki mieli rynnätä karkuun, niin sain kuitenkin vastattua. Ja oikeastaan opiskelua voisi jatkaakin, tosin se kirottu iso-Gee täytyy tehdä ensi talvena, mutta ihan noin niin kuin huvin vuoksi.